Olen voittanut - saanko palkinnon?

Kirjoitan tässä kiitos erään, joka luki blogiani, ja toivottavasti lukee jatkossakin. Tiedän, säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisen, ja se saattaa ärsyttää monia, ehkä siksi lukijakuntani on vielä pieni.  Mielenterveysongelmien kanssa ei ole helppoa elää, saati että kun oikeassa elämässä tapahtuu asioita joihin ei itse voi vaikuttaa. Yritän aktivoitua blogin kanssa, mutta mitään en voi luvata.
Mutta nyt itse asiaan.

Itsensä voittamisesta. Siis siitä, kun ahdistus ja paniikki valtaavat elämän. Ja kun vihdoin saa jotain tehdyksi, voi kysyä itseltään tai muilta: Olen voittanut - saanko palkinnon?

Vastaus on ilmiselvä. Ei arkisista asioista saa palkintoa, vaikka ne olisivat olleet tosi vaikeita suorittaa. Saanko vielä kysyä, että miksi ei? Jokainen, joka kamppailee mt-ongelmien tai muuten jaksamattomuuden tai muun sairauden kanssa, tietää kuinka vaikeita arkiset asiat voivat olla tehdä. Se, että saa toiselta ihmiseltä kannustusta, auttaa pitämään kiinni arjesta. Oli se sitten millainen tahansa, omanlainen arkirytmi. Yleensä jaksamisen mukaan monilla meistä.

Puhumattakaan, että pitäisi mennä jonnekin, mikä pelottaa ja ahdistaa. Kun vihdoin saa jotain tehdyksi, on olo kuin olisi voittanut jonkin rankan kilpailun. Kai sitä pitää ajatella, että pitää palkita itse itsensä aina kun on suorittanut jotain mikä tuntuu sillä hetkellä mahdottomalta. Oli kyse sitten siivoamisesta, kaupassa käymisestä tai mistä ikinä.

Olla kiitollinen siitä, että on hengissä. Kiitollinen itselleen.

Masennusjaksot ovat olleet parempia tai pahempia, mutta aina on selvitty voittajana. Syy, miksi kerron henkilökohtaisia asioita blogissa on juurikin se, että suurinosa pahimmista ajoista on jo takana. Ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta yritän elää päivä kerrallaan. Olla armollinen itselle ja yrittää ymmärtää myös niitä, jotka eivät ymmärrä minun ongelmiani. Opettaa, että oli sairaus fyysinen tai henkinen, tuki on aina paikallaan. Jos ei osaa sanoa mitään, pelkkä läsnäolo riittää useasti.

Palkitkaa itse itsenne, jos kukaan muu ei sitä tee.