Miten auttaa toista, kun ei itsekään jaksa? Auttaminen voi tarkoittaa monia eri asioita. Jotakuta lohduttaa tieto siitä, että joku oikeasti välittää. Toinen taas tarvitsee muiden tukea ja apua. Jokainen meistä on varmasti toivonut, että joku auttaisi. Saanut apua, tai auttanut. Pienikin teko voi piristää sekä omaa, että toisen mieltä. Auttaminen ei välttämättä ole helppoa, jos autettava osapuoli ei halua apua tai ei ymmärrä tarvitsevansa apua.
Olen itse joutunut tilanteisiin jossa minulle tullaan kertomaan jotain, mitä en halua kuulla, tai missä en pysty apua antamaan. On vaikeaa tilanteissa, joissa kyseessä on ystävä, sanoa että en halua kuulla koska muiden murheet kuormittaa minua erityisen paljon. Koska otan muiden murheet itselleni, niistä tulee vain lisää taakkaa minulle ja en aina tiedä jaksanko kantaa niin paljon taakkaa. Tähän asti olen jaksanut. Joskus paremmin, joskus huonommin. Olen yrittänyt auttaa ystäviäni niin paljon kun itse jaksan, koska itse olen ollut myös tilanteissa joissa olisin toivonut saavani enemmän tukea muilta. Tiedän siis, miltä tuntuu olla tietyissä tilanteissa yksin. Välillä auttamisesta tekee hankalaa se, jos ei ole yhtään ollut samassa tilanteessa kuin hän joka pyytää apua.
Monet ihmiset ehkä ajattelevat, että auttaakseen muita pitäisi olla jotenkin kouluttautunut auttamiseen. Ammattilaiset ovat usein niitä, keiden puoleen käännymme kun tarvitsemme apua. Ystävän tukea voi kuitenkin haluta ja tarvita, jos esimerkiksi käy läpi rankkoja asioita kuten läheisen kuolema, ero tai väkivalta suhteessa/perheessä. Oli se sitten henkistä tai fyysistä. Varmasti tiedetään, että ystävät ovat tärkeitä. Tärkeintä on löytää sellaisia ihmisiä ympärilleen, jotka tuovat energiaa, ja karsia huonot ihmissuhteet pois elämästään. Minä olen yrittänyt opetella elämään positiivista elämää, ja karsimaan huonoja ystävyyssuhteita. Itselläni ei ole ystäviä paljoakaan, kavereita jonkun verran. Tärkeintä oman ja muiden jaksamisen kannalta on, että autetaan toisiamme, mutta ei saa unohtaa omasta elämästä ja itestä huolehtimista. Olen opetellut huolehtimaan itsestäni, ja pikkuhiljaa ehkä alan oppia jotakin. Auttaminen ei ole rakettitiedettä eikä pitkää matematiikkaa. Pienikin teko voi olla merkittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä kommentilla ♥