Ihmisen paras ystävä

On tutkittu, että lemmikin omistaminen ehkäisee mielenterveysongelmia, varsinkin jos lemmikki on seurallinen. Kissat ja koirat ovat seurallisia, toki kissat ovat itsenäisempiä. Koirat haluavat miellyttää ihmisiä, toisin kuin kissat. Siksi koirat ovat useiden mielestä parempia lemmikkejä, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Riippuuhan se ihan lemmikistäkin, kuinka kiintynyt se ihmiseen on.

Useita muitakin eläimiä käytetään terapiaeläiminä. Oikeastaan mikä tahansa eläin voi jollekulle olla se kaikkein parhain, terapeuttisin lemmikki. Jokaiselle kuitenkin luultavasti se oma lemmikki, jos sellaisen omistaa, on se parhain lohduttaja. Jos asuu yksin, kannattaa harkita lemmikin ottamista, sillä lemmikin omistaminen opettaa vastuullisuutta ja välittämistä. Minä esimerkiksi koen, että lemmikki voi lievittää yksinäisyyden tunnetta sekä ahdistusta, osittain myös masennusta.

 Esimerkiksi kissan kehräyksen on tutkittu olevan rentouttavaa, ja ahdistusta lievittävää. Tämän vuoksi suosittelisin kissakahviloihin menemistä, sillä sieltä tätä terapiaa saa, vaikka ei omistaisi lemmikkejä, tai jos ei ole mahdollisuutta olla lemmikkien kanssa muuten.

Hevonen on kaunis eläin, sekä erittäin hyvä terapeutti. Ratsastuksen ajaksi kun ihminen pystyy unohtamaan kaiken muun, keskittymään vain siihen hetkeen. Ihmisen pelot aistiva hevonen voi myös olla oikukas, joten tämä on hyvä tapa harjoitella pelon voittamista, ja samalla luoda luottamus hevoseen. Parhaassa tapauksessa hevonen oppii luottamaan sinuun täysin, ja sinä siihen.

Minulla itselläni on kaksi kissaa, ja koen että minun karvalapseni ovat opettaneet minulle kärsivällisyyttä, vastuullisuutta ja antaneet minulle vastarakkautta. Vaikka kissat olisivatkin itsenäisempiä, se ei tarkoita, etteikö ne välittäisi ihmisestä samalla tavalla kuin muutkin lemmikit, esimerkiksi koira. Kissat tietävät helpommin rajansa, ja näyttävät selvemmin, jos ne eivät halua tietyllä hetkellä huomiota. Olen tosin huomannut, että nuorempi kissani Mini on oppinut, että ei saa purra, vaikka ei huomiota haluaisikaan, vaan poistuu paikalta tai nostaa tassuaan merkiksi minulle.

En tiedä, mitä elämästäni tulisi ilman karvalapsiani, sillä ne ovat opettaneet minulle paljon. Kun minä itken, tai minulla on paniikkikohtaus, aina jompikumpi kissoistani tulee paikalle ihmettelemään. Joskus vain katselee, joskus tulee puskemaan ja kehrää. Useasti Höpö tulee nykyään syliin, tai viereen makaamaan minua vasten. Se rauhoittaa minua, ja nopeuttaa siten paniikkikohtauksen loppumista, tai parantaa oloani ahdistuksen aikana.

Lemmikit ovat ihmisen parhaita ystäviä.

 2016 © Pieni runotyttö