torstai 28. kesäkuuta 2018

Voiko paniikkikohtauksen estää?

Miten välttää mahdollisen paniikin etenemisen paniikkikohtaukseksi? Itse olen yrittänyt opetella tunnistamaan, koska mahdollisesti paniikki etenee paniikkikohtaukseksi, kun menee jo niin pahaksi. Oireita minulla tulee vähän laidasta laitaan, mitä milloinkin. Usein minulle tulee tosi nopeasti epätodellinen olo, ja se on menoa..


Mahdollisesti paniikkikohtauksen iskiessä oireet ovat
- Pistelyä jaloissa/käsissä (puutumisen oireet, mutta puutuneet eivät ole)
- Ahdistus (ahdistus johtaa minulla useinkin paniikkikohtaukseen)
- Vaikeuksia hengittää
- Pelkotiloja ("Joku tulee ja tappaa" "Jotain pahaa tapahtuu varmasti" - ajatukset yms epärealistiset tai realistiset pelot, kuolemanpelko)
- Epätodellinen olo, voi "syventyä" (ajantaju menee, ei mitään tietoa mitä ympärillä tapahtuu)

Pyrin näiden oireiden tullessa keskittämään ajatukset muualle, esimerkiksi katson leffaa, luen kirjaa, siivoan tms (Siivoaminen on minulle myös keino ahdistuksen lievittämiseen). Mitä ikinä keksiikään. Muutaman kerran olen mennyt kylmään suihkuun, ja saanut siten nuo alkuoireilut eli pistelyn pois kehosta mitä silloin ollut, eli olen välttänyt kohtauksen (Tarkkaan en edes tiedä, miten tässä onnistuin näinkin helposti sillä kertaa!)

 Jos nämä keinot eivät auta, ja paniikkikohtaus iskee silti, minun ainakin pitää antaa kropan reagoida. Tiedän kyllä, että vaikutan varmasti ihan mielipuolelta jos annan paniikkikohtaukselle "vallan".

Usein paniikkikohtauksen aikana "tasaan hengistystä" niin että en hetkeen hengitä ollenkaan. Se on joskus mennyt tosi hankalaksi, kun tuntuu että sattuu hengittäminen normaalisti. Joten, paniikkikohtaus vain etenee ja "syvenee". Olotila on todella epätodellinen ja paniikkikohtauksen jälkeen olo on tosi uupunut ja saatan itkeä. Itkeminen voi johtaa uudelleen paniikkiin, mutta ei kohtaukseen asti. Minulla saattaa paniikkikohtaus kestää 5-30min. Riippuen, kuinka pahana kohtaus iskee. Joskus, jos paniikkikohtaus on vain lievä, eli n. 5-10min, pystyn mahdollisesti reagoimaan asioihin jollakin tavalla, muutenhan minä en pysty reagoimaan mitenkään. Jälkeenpäin se tuntuu tosi pahalta, etenkin jos seurassani on muita, tai jos he eivät ymmärrä mistä on kyse ja joudun selittelemään mitäs tuo nyt olikaan..Koska tosiaan, saatan vaikuttaa oikeasti mielipuolelta tuolloin.
Paniikkikohtauksessa tyypillistä on tosi vahva kuolemanpelko, ja tuntemus että kuolee tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. Kuolemanpelko on minulla joskus päivittäistä, pelkotilojen myötä, mutta paniikkikohtauksessa pelko vahvistuu todella paljon. Joskus se on onni, että silloin en aina pysty liikkumaan, sillä itsetuhoiset ajatukset ovat silloin minulla myös tosi vahvoja, johtuen kuolemanpelosta. Tiedän kuitenkin, että nämä ajatukset "kuuluvat asiaan" joten jälkeenpäin minulla ei enää luultavasti ole itsetuhoisia ajatuksia kun olo helpottuu.

 Paniikkikohtauksen jälkeen minulla kestää vähän aikaa ennen kuin olo tuntuu taas suht normaalilta. Usein olen niin väsynyt paniikkikohtauksen jälkeen että nukahdan. Tästä syystä jos aamulla tulee kohtaus, saattaa aamun menot jäädä, jos johonkin olisi asiaa. Tämä on johtanut sakkoihin hammaslääkäristä, kun en ole perunut aikaani. Joskus ihmisten soittoihin ja viesteihin jos minun olisi pitänyt olla jossakin. Tiedän, että en voi kohtauksille mitään, mutta syyllistän itseäni silti niistä. Varsinkin, kun tiedän että mahdollisesti on seurauksia sillä jos jätän johonkin menemättä. Hammaslääkäri siirtyy taas kauemmaksi ja saan sieltä sakon kun en perunut. Muut tapaamiset mitä mahdollisesti olisi ollut, siirtyvät kauemmaksi ja näin ollen kärsin lisää.
Paniikkikohtaukset ja ahdistushäiriö ovat vaikeuttaneet elämääni siis aikalailla. Vaikka pahin kohtaus, mikä minulla on ollut, oli "ensimmäinen". (Joskus yläasteella paniikkikohtauksia tuli muutamia, mutta en silloin vielä tiennyt mitä ne olivat)  Silti suht pahoja kohtauksia on tullut senkin jälkeen ja aina ne vaan "jaksaa yllättää" kuinka raskasta se oikein onkaan. EI vain itselle, vaan myös sille, kuka sitä mahdollisesti joutuu todistamaan. 

Toivottavasti vielä joskus pääsisin eroon paniikkikohtauksista, mutta paniikkihäiriön omaavana nämä kohtaukset eivät luultavasti ole "ohimenevä vaihe" kuten minulle jotkut ovat väittäneet. Lääkkeitäkään kohtauksiin en saa, sillä niitä ei esiinny tarpeeksi että saisin lääkityksen. Minulla saattaa olla monta kuukauttakin väliä paniikkikohtauksissa, mutta tämän takia ne ovat useasti pahempia kuin jos tulisi useammin.

Ehkä joskus olen vapaa kaikesta, mikä elämääni vaikeuttaa.

2 kommenttia:

  1. Paljon olet ehtinyt asiaa "kelata" ja tunnistaa olotilasi. Sen myötä opit pikkuhiljaa myös hallitsemaan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pikkuhiljaa ehkäpä vaikka eihän paniikkihäiöitä ikinä pysty hallitsemaan paitsi ehkä lääkkeillä joita en saa. :( Piti vielä sanomani että oireet voivat olla ihmisillä niin monenlaisia, mutta yleisimmät ovat nuo mitä mainitsin + kropan kokonaisvaltainen tai pelkästään käsien tärinä on myös oireita paniikista/paniikkikohtauksen alkamisesta. Itselläni alkaa tärinä useasti kaupassa tai muilla julkisilla paikoilla, ja usein se kysytyin kysymys onkin, "onko sulla kylmä" :D Niin no, koska tärinää pidetään sen merkkinä..Mahtaa myyjät olla ihmeissään kun tärisen aina kassalla ollessani "mitähän tuokin varastanut kun on hermostuneen oloinen" :D Tärinä myös vaikeuttaa arkielämää joskus kun tavara tippuu käsistä ja avaimet ei meinaa mennä kotiovella lukkoon millään (tosin ei aina muutenkaan).

      Poista

Piristä kommentilla ♥