tiistai 29. toukokuuta 2018

Pelko

Minä pelkään monia asioita.
Pelko on läsnä elämässäni joka päivä erilaisena.  Pelkään ihmisiä, ja ihmisjoukkoon meneminen on minulle vaikeaa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia. Pelkään että saan paniikkikohtauksen, tai että ihmiset tekevät minulle jotain pahaa.  Menettämisen pelko on myös yksi asia, sillä olen menettänyt ystäviäni syystä tai toisesta. Tästä johtuen olen myös luvannut, että olen itse vahva.



Pelkään koiria, mikä on minulle tosi outo pelko, mutta ahdistun tosi paljon kun kuulenkin koiran haukkuvan. Joskus minua jahtasi kolme koiraa, ne ilmeisesti oli päässyt karkuun (tosin niitä ei edes pidetty kiinni) mutta pelkäsin silloin jo koiria, joten en tiedä mistä varsinaisesti pelko on tullut. Ulkona liikkuminen on vaikeaa usein, juurikin paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia, ja koska tosi usein joudun kohtaamaan koiria omistajineen, ja koiran/koirien ohittaminen on vaikeaa, mutta nykyään en enää vaihda suuntaa/mene toiselle puolelle tietä. Pelkään uusien ihmisten tapaamista, ja uudet tilanteet ahdistavat ja pelottavat minua. Hammaslääkärikammo tulikin esiin tuosta 25. päivän postauksesta jonka voit lukea täältä.

Pelko ihmisiä kohtaan on varmaankin seurauksena siitä, että minua on kiusattu koulussa n. 10 vuotta sekä henkisesti että fyysisesti (lue postaus). Kiusaamiseeni ei kukaan puuttunut ja osa opettajista jopa sanoi minulle että teen itse itsestäni helpon uhrin. Paniikkikohtauksia alkoi ilmaantumaan joskus yläasteen kynnyksellä, sekä ala-asteella oli jotain myös, mutta en muista niistä tarkemmin. Masennus on ollut "kaverinani" ala-asteelta asti valehtelematta, vaikka sitä ei moni tiennyt/tiedä. Pelot ohjailee elämääni, mutta uskon että joskus vielä elän ilman pelkoja, vaikka tiedän, että paniikkihäiriön myötä pelko paniikkikohtauksen saamisesta julkisella paikalla, on aina mukanani.


Pelko on kuin kirosana 
Sitä ei saa sanoa ääneen
Muuten se valtaa mielen
Murskaa palasiks pieniks   
-Runotyttö 2018

3 kommenttia:

  1. Eräs psykologi sanoi kerran, että paniikkihäiriö on kuin maalaisi itse hirviön kuvan, laittaisi sen seinälle ja alkaisi pelätä sitä. Käsin siis silloin itse siitä ja minusta se oli hyvin sanottu. Paransiko se minut? ei, mutta oivalsin kuitenkin jotain tärkeää, eivät muut halua pahaa minulle, suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen hyvää, mutta maalaan itse sen kauhun. Paniikkihäiriöstä pääsee pois, ei lääkkeillä, ei altistuttamisella, mitä yritin, ehkä sekin tehoaa jonkin verran, mutta ennenkaikkea sillä, että itse kasvaa elämässä semmoiseen pisteeseen, että löytää oman arvonsa, oli taustat mitkä hyvänsä. Kokemukset ovat tehneet sinusta sinun, hioneet pala palalta, käytä ne rikkautena, luovuutena. Joillakin siihen menee aikaa vain hetki, joillakin pidempään, mutta tulee päivä, kun et enää pelkää mitä muut ajattelevat, vaan tiedät että olet ainutlaatuinen.Että kaikki eivät kokeneet tuota ja tuota ja voit avata niitä asioita muille.Olla niissä tiennäyttäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suurinosa ihmisistä haluua muille hyvää, mutta kun on niitä pahojakin ihmisiä, ja niistä kokemuksia niin vaikea käsitystä on muuttaa. :/

      Poista
  2. Käsin siis silloin itse siitä....piti olla käsitin

    VastaaPoista

Piristä kommentilla ♥