torstai 31. toukokuuta 2018

Masennuksesta eroon "taikaiskusta"?




Päätin kirjoittaa nyt aiheesta, mikä minua ihmetyttää paljon. Nimittäin se, että netti on pullollaan vinkkejä masennuksen parantamiseen vähän niin kuin taikaiskusta. Tiedän kyllä, että esimerkiksi terveellinen ruokavalio on osa hyvinvointia, mutta kun tästä keinosta puhutaan niin, että se parantaisi/ehkäisisi masennusta, alan epäillä, tietävätkö kirjoittajat yhtään millaista masennus on, ja että siihen ei välttämättä voi itse vaikuttaa kovinkaan paljoa jos semmoinen päättää sinun elämääsi kiemurrella. Kyllä, tämänkin olen kuullut, nimittäin sen, että asenne ratkaisee. Olen itse ollut jo monta vuotta masentunut, jopa silloinkin kun söin hyvin ja liikuin paljon. Tälläkin hetkellä käyn salilla säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta en voi sanoa sen parantaneen masennustani. Kyllä, liikunta ja terveellinen ruokavalio piristävät mieltä mutta eivät paranna masennusta. Silloin, kun kävin salilla vielä säännöllisemmin ja söin hyvin, olisi minun siis näiden väittämien mukaan pitänyt parantua. Varsinkin jos on masentunut vakavasti, saattaa toivoa, että kumpa joku parantaisi minut taikaiskusta. Minäkin toivon niin usein, vaikka masennukseni onkin "vain" keskiluokkaa, osittain vakavan masennuksen rajoilla kausittain.




 Netistä saa kaikenlaista "apua" joka vaivaan, ja eniten juurikin mielenterveysongelmiin. On vinkkejä "miten jaksat paremmin", "vinkkejä onnellisempaan elämään" yms. Koska tiedän mitä se pahin mahdollinen masennusjakso pitää sisällään, voin vain sanoa (omasta puolestani) että vaikka kuinka yrittäisi elää sitä "onnellisempaa elämää", sairaus (masennus) estää sen, että pystyisit nauttimaan niistä "elämän pienistä iloista" mistä kehotetaan nauttimaan aika monessa kirjoituksessa. Masennuksessa on se jännä puoli minkä olen huomannut, että ihminen vaatii silloin aika paljon onnellisia asioita, ja hetkiä, että pystyy edes vähän nauttimaan onnellisista jutuista. Niinhän sitä sanotaan, että yksi negatiivinen kommentti vaatii kymmenen positiivista kommenttia kumotakseen negatiivisen kommentin vaikutuksen. Sama se on masennuksen kanssa, että tarvitaan niin paljon enemmän onnellisia hetkiä, että se suru, paha olo lähtisi edes hetkeksi pois.



Olen kuullut väitteitä ihmisten suusta, että "masennus on oma vika" ja että siihen voi vaikuttaa, sairastuuko masennukseen vai ei. Masennus on sairaus kuten mikä tahansa muukin sairaus, mutta koska se ei näy, monet ajattelevat että masennus on vain "omassa päässä", eli että se ei ole oikea sairaus ja kunhan vain ajattelet positiivisesti, paranet. Masennuksen ja toisen pahan olon vähärtteleminen on pahinta, mitä voi tehdä masentuneelle, sillä silloin kun on masentunut, voi pienikin negatiivinen kommentti tai "kannustaminen" tuntua tosi pahalta, ja vain pahentaa tilannetta.

Tarjolla on ties minkälaisia masennuslääkkeitä, ja usein masentuneet ihmiset niitä syövätkin, mutta moniko on parantunut pelkästään masennuslääkkeiden avulla? Ei kovinkaan moni. Terapiankaan avulla ei paranneta, vaan tämäkin on osa sitä paranemisprosessia, jos terapiaa on säännöllisesti.  Jos ihmepillerit, terapia tai terveelliset elämäntavat eivät auta, mikä sitten auttaa? Onko olemassa oikeasti joku, joka osaa tähän vastata, jos ottaa huomioon että kaikki perusjutut on kunnossa? Maailmassa ei olisi varmasti masentuneita, jos mainitsemani keinot oikeasti parantaisivat masennuksen.  Toki nämä voi joillakin auttaa, mutta mitä olen itse kokenut, masennus on aina jossain taustalla vaanimassa, että milloin se iskee taas pahemmin. Pitänee tulla sitten ilmoittamaan, jos löydän sen keinon, millä pääsen itse tästä helvetistä eroon, sillä vielä sitä ei ole löytynyt.


2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti! Itselläni on outo kokemus masennuksen kanssa. Oon ollut keskivaikeasti masentunut viimeiset seitsemän vuotta ja syönyt lääkkeitä aamuin illoin viimeiset pari-kolme vuotta. Mutta nyt tänä keväänä huhti-toukokuussa, vaikka mulla olisi juuri nyt kaikki syyt olla tosi tosi masentunut, niin en ole. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen on oikeesti tosi hyvä ja tasapainoinen fiilis. Lääkkeitä en ole syönyt nyt pariin kuukauteen.

    En usko, että oon ihan täysin parantunut ja varmaan jossain vaiheessa tulee romahdus. Mutta mun elämäntilanne muuttui aika radikaalisti oikeastaan huonompaan suuntaan pari kuukautta sitten, mutta silti mulla on tasapainoinen ja hyvä fiilis. Outoa!

    Mutta tsemppiä sulle! <3 Halusin vaan sanoa, että oon elävä esimerkki siitä että toivoa on vaikkei mitään kummalista asialle teekään!

    VastaaPoista
  2. Moi itsellä on masennus diagnosoitu 1999 olin silloin 19v ja sairastanut masennukseen koulukiusaaminen ja parisuhde väkivalta on ollut syynä ja oon aina ollu herkkä ja oon myös kuullut että se on sun oma syy että olet saanut turpaan

    VastaaPoista

Piristä kommentilla ♥